Lapsen vieraannuttaminen
Vieraannuttaminen on vanhemman epäasiallista toimintaa, jonka tavoitteena on toisen vanhemman ja lapsen suhteen vahingoittaminen. Vieraannuttaminen voi ilmetä esimerkiksi pahan puhumisena toisesta vanhemmasta, tai tapaamisten vaikeuttamisena ja estämisenä. Vieraannuttamista harjoittava vanhempi voi pyrkiä katkaisemaan lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpidon ja suhteen täysin.
Vieraannuttamiselle on ominaista, että aiemmin, ennen vanhempien eroa, lapsella ja vieraannetulla vanhemmalla on ollut aivan normaali, hyvä vanhemman ja lapsen suhde.
Vieraannuttava vanhempi käyttää usein perusteluna käytökselleen huolta lapsen oloista toisen vanhemman luona. Vieraannuttaminen ei kuitenkaan perustu vieraannuttamista harjoittavan vanhemman aitoon pelkoon siitä, että lapsi joutuisi kaltoinkohdelluksi toisen vanhemman luona, vaan taustalla on muita tekijöitä.
Vieraannuttamisessa onkin usein kyse vaikeudesta hyväksyä eroa, ja siihen liittyvästä vihasta ja katkeruudesta toista vanhempaa kohtaan, jolloin lasta käytetään tavallaan kostonvälineenä toista vanhempaa kohtaan. Vieraannuttamisen taustalla voi olla myös aito pelko lapsen menettämisestä, jolle ei kuitenkaan ole todellisia perusteita. Joskus vieraannuttava toiminta voi myös olla tiedostamatonta, jolloin vanhempi ei näe omaa toimintaansa eikä liioin ymmärrä kuinka vahingollista se on lapselle.
Vieraannuttamisen seuraukset
Vieraannuttamisen seurauksena lapsi ei enää halua olla tekemisissä toisen vanhemman kanssa, vaikka vanhempi on aiemmin tuntunut lapsesta läheiseltä ja turvalliselta aikuiselta. Lapsi voikin täysin kadottaa toisen vanhemman elämästään.
Vieraannuttamisessa on kyse lapsen emotionaalisesta kaltoinkohtelusta, mikä on erittäin vahingollista lapselle ja vaarantaa lapsen kehityksen.
Uusi lapsenhuoltolaki ja vieraannuttaminen
Uuden lapsenhuoltolain yhtenä tavoitteena on ollut estää vieraannuttamista.
Lain esitöissä todetaan, että lasta on suojeltava henkiseltä väkivallalta, jonka yhtenä muotona lasta kohtaan voidaan pitää vieraannuttamista, jossa toinen vanhempi omalla käytöksellään vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta. Myös tapaamisoikeuden käyttämättä jättämistä voidaan pitää henkisenä väkivaltana.
Lapsenhuoltolain mukaan molempien vanhempien velvollisuutena onkin myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen. Lapsen kanssa asuvan vanhemman on siis sallittava lapsen ja toisen vanhemman väliset tapaamiset sekä ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin tapaamisten toteuttamiseksi siten kuin tapaamisoikeutta koskevassa sopimuksessa tai päätöksessä on määrätty.
Myös sillä vanhemmalla, jota lapsella on oikeus tavata, on omalta osaltaan velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on siten niin pitkälle kuin mahdollista pyrittävä huolehtimaan siitä, että lapsen oikeus tavata häntä toteutuu.
Vanhempien velvollisuutena on myös välttää kasvatustehtävässään kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman välisellä suhteelle. Velvollisuus koskee yhtäläisesti sekä lapsen kanssa asuvaa vanhempaa että sitä vanhempaa, jota lapsella on oikeus tavata. Yhtenä esimerkkinä asioista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle, on toista vanhempaa koskevien kielteisten tietojen tai mielikuvien välittäminen lapselle.
Lapsenhuoltolaissa siis korostetaan lapsen ihmissuhteiden vaalimista, sekä myös lapsen suojelua mm. henkiseltä väkivallalta. Uuden lain myötä vieraannuttamisesta ei itsessään kuitenkaan tullut rikoslaissa säädeltyä rikosta, mutta tuomioistuin voi ottaa toisen vanhemman harjoittaman vieraannuttamisen huomioon lapsen asuinpaikkaa ja tapaamisia koskevassa päätöksessään.